YritysAmis - Maarit Tartia-Kallio

Yrittämällä oppimisen pedagogiikan ydintä etsimässä

Etenemme YritysAmista kohti monella rintamalla: oppimisympäristöt, organisoituminen, työn suunnittelu, verkkoympäristö ja some, tiedottaminen... Keskeinen kysymys on kuitenkin itse yrittämällä oppimisen pedagogiikka ja sen taustalla vaikuttavat arvot.


Hankkeemme kohderyhmä ovat työntekijät ja välillisesti varsinainen kohde on opetuksen muutos ja siitä hyötyvät opiskelijat. Omat arvot on ensin otettava puntariin. Olemme nyt hämmennyksen tilassa. Reitit eteenpäin eivät olekaan selvät. Tiedossa on vain, että ensi syksystä lähtien pitäisi oppimista alkaa tuottaa yrittämällä oppimisen pedagogiikalla. Mitä se tarkoittaa, kuka tulee kertomaan, tarvitaan koulutusta?


 Ensimmäiseksi tarvitaan näkökulman vaihdosta. Psykiatri Antti S. Mattila (HS 15.1.2015) viittaa stoalaiselta Epiktetokselta peräisin olevaan näkökulman vaihtamisen periaatteeseen. Ihmistä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä. Kun pakottaa katsomaan epämiellyttävää tilannetta päinvastaisesta näkökulmasta, se alkaa näyttää siedettävämmältä.


Näkökulma on siirrettävä minusta, minun opettamisestani, minun aineistoistani opiskelijaan. Hän on arvokas, kokeva ja tunteva ihminen, jonka oppimista alamme rakentaa yhdessä hänen kanssaan. Meidän on aidosti alettava katsoa ihmisen puoleen ryhmän, massan ja aineksen sijasta. Meidän aineksemme on aina hyvää, vain toimintatavat vaihtelevat ja tavoitteena on kullekin opiskelijalle mahdollisen oppimisen saavuttaminen. Tunnustan, että omassa opettajan piilotajunnassani lymyää ajatus "kaikille samaa ja kaikilta samaa, jos sallimme erilaisia tavoitteita, se on väärin muita kohtaan". On vain yksi kiitettävä tavoite ja kaikki siitä poikkeavat saavutukset ovat epäonnistumisia.


Näkökulman vaihdoksen jälkeen ajattelemme, että kaikki erilaiset saavutukset ovat onnistumisia. Jotta näin pystyisimme ajattelemaan, meidän omien arvojemme on oltava ei enempää eikä vähempää kuin länsimaisen humanismin perusarvoja. Lähdetään perusasioiden äärelle. Jokainen ihminen on arvokas siksi, että on ihminen. Koska hän on arvokas, häntä on myös arvokkaasti kohdeltava. Hän on ehkä rikki, huonotapainen, minuus hukassa, mutta me ammattilaiset osaamme asettua hänen housuihinsa ja lähteä kulkemaan rinnalla kohti parempaa itsetuntoa ja ammattiosaamista. Hän voi myös olla jo kouluun tullessaan jollakin saralla huippuosaaja, joka jatkuvasti haastaa opettajan osaamisen. Myös hänen tilanteeseensa on eläydyttävä ja antauduttava aitoon dialogiin, joka vie häntä eteenpäin.


Jotta pystyisin erittelemään, mitkä kaikki tekijät yrittämällä oppimisessa motivoivat, innostavat ja parantavat oppimista, olen alkanut analysoida NY-yrittäjyydessä mukana olleiden opiskelijoiden kokemuksia. Ensimmäisistä havainnoista kirjoitan seuraavassa blogissani.