Sunday, April 19, 2015

Teoria ja käytäntö ammattiin opiskelussa

Lueskelin lauantain Hesarista Tuija Rajamäen juttua Saksan oppisopimuskoulutuksesta. Jutussa haastateltu Lisa Götte mainitsi oppisopimuksen hyväksi puoleksi, että teoriaa sovellettiin heti käytännössä. Se teki opiskelusta hauskaa.

Aloin pohtia, mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme opiskelun teoriasta ja käytännöstä. Uusien opetussuunnitelmienkin käytäntöönpanossa on painotettu, että teoria opiskellaan käytännön yhteydessä. Mieleeni muistui muinaisen kirjallisuuden professorini Pertti Karkaman usein toistama ajatus, että hyvä teoria on parasta käytäntöä.

Mitä käsitteellä teoria tarkoitetaan? Ensimmäiseksi mieleen tulee, että teoria on hyvin perusteltu selitys ilmiölle. Selitykseen on päädytty käyttäen tieteellisiä menetelmiä ja vahvistettu useissa kokeissa. Teoria on näkökulma todellisuuteen, tiivistys siitä, miten jokin ilmiö voidaan nähdä. Tutkimus lisää tietoa ja muuttaa käsityksiämme ja siis myös teoriaa. Teoreettisen päättelyn lopputuloksena voi olla yleistävä selitys esimerkiksi sille, miten prosessit luonnossa, yhteiskunnassa tai vaikka koulutuksesa toimivat.

Kun me YritysAmiksen rakentajat julistamme, että nuori oppii parhaiten tekemällä itse, emme todellakaan halua sanoa, koulutus voisi toimia irrallaan tutkimuksesta ja teoriasta. Hellimme ajatusta, että hyvä teoria on parasta käytäntöä.

Mieleeni hiipii epäilys, että kun arkipuheessa puhutaan teorian ja käytännön yhdessä tai erillään opettamisesta tai oppimisesta, ei puhutakaan teoriasta vaan enemmänkin oppimisen menetelmistä ja käytännöistä. Muistuupa mieleeni aika, jolloin ammattikoulussa alettiin opettaa tietotekniikkaa, mutta ei ollut tietokoneita. Opiskelijoilla oli pahvinen näppäimistö ja opettaja opetti, että jos meillä olisi tietokone, toimisimme näin. Opiskelijat tekivät muistiinpanoja ja kuivaharjoittelivat pahvilevyllä. Sitten pidettiin kirjalliset kokeet. Fiksua ja tehokasta?

Opiskelijoiden kannalta piinaavinta on ollut yrittäjyyden opettaminen luennointi/tenttiminen -menetelmällä. Ainakin kolmasosa reputtaa kokeissa ja kaikenlaisilla kepulikonsteilla arvosana kursitaan kokoon. Koko touhusta jää tympeä jäkimaku. Ainakaan yrittäjyyteen tämä menetelmä ei kannusta, pikemminkin päinvastoin. Edistyneintä käytännönläheisyyttä tässä menetelmässä on liiketoimintasuunnitelmien teettäminen.

Verovaroin kustannetussa ammattikoulutuksessa toiminnan on perustuttava tieteellisesti tutkittuun teoriatietoon. Pötyä puhumalla leveääkin leipää tienaavia "konsultteja" meillä piisaa. Varsinkin terveyskysymyksissä ihmisillä on lisääntyvä taipumus panna rahansa huuhaahan mieluummin kuin uskoa tutkimustietoon. Samanlaista suuntausta on erilaisissa yrityskoulutuksissa. Työhyvinvoinnin parantamista voi saarnata melkein kuka tahansa ilman mitään tutkimuspohjaa.

YritysAmiksessa ohjaavien opettajien vastuulla on ohjata tekemällä oppivia nuoria niin, että he yrityksen ja erehdyksen kautta löytävät tiensä parhaan tiedon ja taidon lähteille. He varmistavat, että opiskelijoiden omaksuma tieto ja osaaminen eivät ole "tuulesta temmattua" vaan pohjautuvat alan parhaisiin perinteisiin. Myös kyseenalaistamista pitää rohkaista ja hyväksyä. Näin tietoa ja työkäytänteitä kehitetään.



No comments:

Post a Comment