Sunday, March 22, 2015

Puolueet jättivät koulutuksen oman onnensa varaan, onko valta nyt meillä

Lukiessani Hesaria sunnuntain hitaalla aamupalalla etsin kiinnostavia koulutuksen avauksia blogini höysteeksi. Ovathan eduskuntavaalit ovella, joten varmasti poliitikot ovat jo heränneet keskustelemaan koulutuksesta. Koulutus ja tutkinus on linjattu pienen, kehittyneen valtion yhdeksi tärkeimmistä kilpailutekijöistä jo vuosikymmeniä. Se on ollut myös ihmisten tasa-arvoisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden mahdollistaja. Missä luuraavat puolueiden tärkeät koulutuspoliittiset avaukset?

HS oli yhdessä jutussa kiteyttänyt puolueiden vaaliohjelmien keskeiset tavoitteet. Monta sanaa koulutuksesta ei näihin kiteytyksiin sopinut. Kokoomuksen ja vihreiden pääteemoihin mahtui sana koulutus, mutta mitään uutta koulutusta kehittävää avausta ei heilläkään ole. Demareiden, perussuomalaisten ja kristillisten kiteytyksessä ei koulutuksesta ole sanaakaan. Ilmeisesti koulutus ei heidänkään ohjelmassaan kovin keskeisesti ole esillä. Keskusta haluaa, että lukiota voi käydä kotoa, vasemmistoliitto ehdottaa 800 euron opintotukea ja Rkp aikaistaisi kielten opetusta. 

Säälittävää. Kaukana ovat ajat, jolloin koulutuksen kehittäminen oli keskiössä ja opetusministeriksi nimitettiin painava, osaava ihminen. Luotiin peruskoulu ja myöhemmin uskallettiin poistaa tasokurssit, kehitettiin kattava korkeakoulujärjestelmä sivistyksen, tasa-arvon ja talouden nousua tukemaan. Nyt hallitus varmemmaksi vakuudeksi viimeisenä tekonaan romutti rahoitusjärjestelmää ja järjestäjäverkkoa koskevat lakinsa. Pani päänsä pensaaseen ja jätti likaisen työn meille. Rahat kuitenkin viedään, joten kaikki kurjistuvat ja lopulta heikoimmat kuolevat pois. Vaihtoehtona olisi ollut hallittu, poliittisesti ohjattu rakennemuutos. Meidät on siis jätetty oman onnemme nojaan ilman poliittista ohjausta.

Valtatyhjiöhän tuppaa aina täyttymään. Miten siis alamme käyttää meille unohdettua valtaa? 

Jatkoin aamulehden lukemista ja onnekseni törmäsin Oulun Ritaharjun koulun rekrytoinnista kertovaan juttuun. Muuten olisin vaipunut synkkyyteen. Ritaharjussa oppilaat on otettu mukaan opettajien valintaan. Lehtikuvassa tömäkännäköiset, vakava-ilmeiset 14-vuotiaat, tyttö ja poika, 
heittelevät hakijalle kysymyksiä. "Millainen on ilmapiiri ryhmässäsi? Pitääkö opettajan olla vaativa ja millä tavalla? Miten saat oppilaat ylittämään oman rimansa? Vararehtori linjaa, että tärkeintä on, että rehtori näkee sivusta, miten hakija reagoi oppilaiden läsnäoloon. "Näen katsooko hakija oppilaisiin vai minuun. Syntyykö tasavertainen tilanne ja miten aikuinen suhtautuu tuleviin oppilaisiin."

Osa hakijoista jännittää nuorten kysymyksiä osa taas rentoutuu. Nuorten jännittäminen ei ole hyvä merkki. Oppilaat näkevät läsnäolonsa tärkeäksi. Opettaja tutustuu nuorten näkökulmaan. Se voi poiketa suuresti opettajan näkökulmasta.

Ilahduin Ritaharjun koulun rekrytointijutusta kovasti. Tässä meille esimerkki koulua kehittävistä asioista, jotka eivät maksa mitään, mutta edellyttävät meiltä hoksaamista ja uskallusta. Uskoisin, että tällaisella rekrytoinnilla valittu opettaja ymmärtää vihjeen. Tulevassa työssään hän varmaankin ajattelee oppilaitaan toimivina subjekteina, joiden lähestymiset pitää ottaa tosissaan. Oppilasta pitää kuunnella ja hänelle pitää vastata aikuisten oikeasti. Perinteinen vanhemman auktoriteettia korostava "siksi kun minä sanon" -vastaus ei enää kelpaa. 

Mitä kauemmin olen ollut koulussa töissä (35 vuotta) sitä enemmän olen alkanut tajuta, kuinka vähän oikeasti ymmärrän ja osaan ottaa huomioon opiskelijan näkökulmaa ja lähtökohtia ja niiden valtavaa kirjoa. Opiskelijoiden ottaminen mukaan työntekijöiden haastatteluihin on hyvä idea ymmärryksen lisäämisen suuntaan. Tällaista käytäntöä aletaan kehittää YritysAmiksen työhönotossa.

No comments:

Post a Comment