Wanted kuljettajia

Vierailin viikonloppuna Lapualla kulttuurikeskus Paukun valokuvanäyttelyssä. Pysähdyin valokuvaaja Krister Löfrothin näyttelyn esipuheen äärelle. Hän totesi "... Jokainen meistä saa päättää, onko elämässään matkustaja vai kuljettaja. Muiden tekoja ja  toiveita ei voi valita, mutta kaikilla on vapaus valita oma suhtautumisensa jokaiseen tapahtumaan. Meillä on oikeus kokea intohimoa, tavoitella enemmän kuin tänään on käsillä. Löytää ja rakentaa oma onnemme. Jokaisella on lupa ja mahdollisuus."

YritysAmiksen rakentamisessa tavoittelemme enemmän kuin tänään on käsillä. Tarvitsemme paljon kuljettajia, jotka vievät yhteistä suunnitelmaamme eteenpäin. Myös kyytiläisiä tarvitaan. Haluamme kaikki työntekijät YritysAmiksen kyytiin. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla matkustajia, koska silloinhan kone jää kentälle ruostumaan. Myös lennonjohdon on oltava kunnossa. Jos lennonjohto ei huolehdi, että kone pysyy valitussa suunnassa, se voi päätyä mihin tahansa, törmätä muihin koneisiin tai vaikka vuoreen.

Tarvitsemme koko ajan lisää kuljettajia, koska matka on pitkä ja yksillä silmillä ei jaksa loputtomiin. Vuoroa on vaihdettava useasti vuorokaudessa. Siksipä toivonkin, että mahdollisimman moni yritysamislainen päättää olla omassa työelämässään kuljettaja, jolla on YritysAmiksen suunta.

Olemme hyvää vauhtia suunnittelemassa kulttuurialan, luonnonvara-alan ja liiketalouden alan yritysmäisiä ympäristöjä. Suuntaviivat alkavat olla selvillä. Kunkin AmisYrityksen (osaamisalan) yritysmäisiä tiloja pohditaan yhdessä alan työntekijöiden kesken. Lähes jokaisessa keskustelussa huomaamme, että taas jonkun juttu lipsahti vanhaan aikaan. Joku haluaa uudet tykit mun luokkaan ja ehdottaa erilaiset pöydät sun pajaan. Onneksi paikalla on aina joku hereillä oleva kuljettaja, joka palauttaa ajatukset  päämäärään vaikkapa kysymällä, missä alan yrityksissä on luokkia tai onko alan yrityksissä tuollaisia tiloja.

Myös oppimisen tapaa mietittäessä vanhat rakenteet työntyvät esiin päivittäin. Yritysmäistä toimintapaa haettaessa aletaan miettiä koko koulun yhteistä teemaa, jonka ympärille toiminta rakentuu, kunnes joku hoksaa kysyä, onko alan yrityksillä tapana olla yhteinen teema. Eikös niillä ole toimeksiantoja tai tilauksia asiakkailta. Toimialoittain voimme ennakoida, millaisia ne suunnilleen ovat, mutta ihan tarkkaan niitä ei voi ennalta tietää. Systeemin täytyy olla ketterä muuntumaan kulloistenkin tarpeiden mukaan. Hyväksi tarkistuskysymykseksi on muodostunut, millaisessa yrityksessä, millaisessa työtehtävässä ja mitä tekemällä tämän tutkinnon osan osaamisen voisi saavuttaa.

Yhtä kaikki, homma on tavattoman mielenkiintoista ja välillä suorastaan intohimoa sytyttävää. Mitä tiukemmin kehittämistyö meidät matkan varrella sitoo itseensä, sitä avoimemmin pystymme vaihtelemaan rooleja ja ottamaan vastaan kavereiden muistutuksia vanhaan lipsahtamisesta. Joku kuljettaa ja joku istuu matkustamossa. Kaikilla sama suunta ja turnauskestävyyttä. Lopun työelämän pituiselle matkalle ei voi lähteä kahden viikon kunnolla.