Isä oli leiponut soman täytekakun, tehnyt nätit voileivät ja kattanut kauniisti keittiön pöydälle. Etelä-Suomessa asuvien lasten onnittelukortit nojaavat ruusupuskaan. Istun siis äitienpäivän hitaalla aamupalalla ja kirjoitan ajatuksia äidin roolista omassa perheessämme.
Marjo Oikarinen kirjoitti Kainuun Sanomien kolumnissaan, että äitien tärkein tehtävä on vastata lasten kysymyksiin. Aloin miettiä, mikä minun tärkein äititehtäväni on ollut ja millaisia kasvatusperiaatteita perheessämme on noudatettu. Mietinnän jälkeen tulin samaan johtopäätökseen kuin aiemminkin asiaa pohtiessani. Perheemme kasvatusperiaatteita ei ole koskaan liimattu jääkaapin oveen. Olemme vain olleet ja eläneet arkeamme ja juhlaamme yhdessä lasten kanssa. Omat arvot, maailmankatsomus ja oman lapsuudenkodin perintö on tietysti vaikuttanut taustalla.
Lapset ovat olleet kaikessa mukana. Lasten ollessa pieniä, harrastukset olivat yhteisiä. Hiihdettiin, retkeiltiin, marjastettiin, tehtiin lomamatkoja, juhlittiin syntymäpäiviä, jouluja ja juhannuksia yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa. Käytiin töissä ja koulussa, tehtiin ruokaa ja siivottiin. Luettiin kirjoja ja kuunneltiin musiikkia. Kuvataide oli lasten tärkeä harrastus ja kuvataidekoulu heidän oma juttunsa.
Tärkeä "kasvattaja" oli mielestäni lasten ja heidän kavereidensa itse organisoima leikki. Sama leikki saattoi jatkua päiväkausia. Joskus taisi lastenhuoneen lamppukin pudota, kun rosvojen ja seriffin kamppailu saluunassa yltyi käsirysyksi. Postivaunujen jalokivilasti oli ryöstetty ja lainkoura vaati saalista sen lailliselle omistajille. Pienten poikien sormet olivat näpertäneet piirustuspaperista jalokiviä, joiden oikeaoppisuus tarkastettiin aihetta käsittelevästä kirjasta.
Kun yhdessä oltiin, kuljettiin ja keskusteltiin, vanhempien ajatukset maailmasta kierrätettiin lasten ajatusten kautta takaisin vanhemmille. Kun lasten ikä karttui, entistä enemmän ainesta tuli heidän omasta maailmastaan. Me vanhemmat aloimme ollakin enemmän saamapuolella. Lapset olivat sanansaattajia nuorten maailmasta. Heiltä sai vinkkejä tärkeistä kirjoista ja ajatuksista, joista meillä vanhemmilla ei ollut tietoa. Huomasin, että meille oli kasvanut maailmanmenosta kiinnostuneita, ajattelevia nuoria, joiden näkemyksiä saatoin arvostaa ja joiden tiedoista ottaa oppia.
Kun nuorin lapsemme suuntasi pääkaupunkiin opiskelemaan, mieheni totesi hieman haikeana, että nyt meidän perheen intelligenssi putosi yli puolella. Äidin tehtävä? Eletään, ollaan ja touhutaan yhdessä lasten kanssa. Puhutaan ja kuunnellaan.
Kouluunkin haluaisin luoda samantapaista ilmapiiriä. Olisi hienoa, jos me työntekijät voisimme arvostaa toisiamme ja ottaa vain omankokoisemme tilan. Näin antaisimme tilaa myös työkavereille ja opiskelijoiden ajatuksille. Yhdessä tuottaisimme tietoa, kokemusta ja oppimista.
Hyvää äitienpäivää ja jaksamista kaikille äideille. Äiti on maailmassa paljon vartijana.
No comments:
Post a Comment