Pitäisikö meidän YritysAmislaisten nyt ripotella tuhkaa päällemme vai pitäisikö kastautua tervassa ja kieriskellä höyhenissä? Näin varmasti pitäisi, mikäli uskomme Maria Rytkösen Helsingin Sanomissa julkaistua mielipidekirjoitusta (HS 16.5.2015).
Maria Rytkönen toteaa, että nuoria kannustetaan yrittäjiksi vastuuttomasti. Hän puhuu mantraksi muodostuneesta yrittäjyyshypetyksestä, paheksuu nuorten yrittäjien menestystarinoiden kertomista nuorille ja uskoa, että yrittäjyys pelastaisi meidät vaikeasta taloustilanteesta. Yksilölliset asenteet ja ominaisuudet eivät hänen mielestään ratkaise ongelmaa, joka johtuu rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta. Eivät varmasti yksin ratkaisekaan, mutta ovat hyvänä apuna. Me ihmisethän tätä maailmaa kuitenkin pyöritämme.
Jokaisella on vain yksi elämä. Tämä meidän ainoamme. Opettajana ja ammatillisena kasvattajana kohtaan kuluvan toukokuun lopussa jo kolmattakymmenettä kertaa innostuneen joukon ammattiin valmistuneita nuoria, joiden työelämä on edessä. Taas on se aika, jolloin mietin, mitä heille valmistujaispuheessani matkaevääksi annan.
Sanonko heille, että haaveilkaa, toivokaa, unelmoikaa. Älkää jääkö kotiin mököttämään, vaan lähtekää toteuttamaan unelmaanne. Etsikää omaa paikkaanne, kolkuttakaa kaikkia ovia, yrittäkää. Jos kukaan ei tarjoa teille työtä, luokaa työnne itse. Kyllä elämä kantaa.
Vai sanoisinko, että odotelkaa viisi, ehkä kymmenen vuotta, että globaali markkinatalous pyörähtää nousuun ja vetää teidät mukanaan. Odotelkaa, ehkä poliitikot joskus lähitulevaisuudessa uskaltavat tarttua talouden ja yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin. Älkää nyt ainakaan itse ryhtykö yrittämään. Siihen sisältyy monia riskejä. Ehkä yritysideanne on huono, ehkä keksintönne ei saakaan riittävää rahoitusta, ehkä tuotteellenne ei riitäkään kysyntää, ehkä teillä ei olekaan riittäviä yrittäjävalmiuksia, ehkä...
Taidanpa kuulua niihin vastuuttomiin, jotka kehottavat kääntämään jokaisen kiven, tekemään, liikkumaan, perustamaan vaikka oman yrityksen niiden kokemusten ja valmiuksien varassa, joita opiskeluaikana on saanut. Aina kannattaa mieluummin tehdä jotain kuin lamaantua odottamaan. Silläkin uhalla, että saattaa epäonnistua.
YritysAmiksessa kehitämme yrittämällä oppimisen pedagogiikkaa. Päätarkoituksemme ei ole kouluttaa yrittäjiä. Tärkeintä on luoda oppimisympäristö, jossa oppiminen on palkitsevaa, kunkin omien kykyjen mukaista ja tehokasta. Kehitämme opiskelijoiden yrittäjämäistä asennetta, uskoa omiin voimiin ja siihen, että omaan elämään voi itse vaikuttaa.
Toivottavasti myös tasoitamme niiden tietä, joille yrittäjyys on realistinen vaihtoehto. Kaikista ei ole yrittäjiksi, mutta yrittäjäasenteesta ja aktiivisuudesta hyötyvät kaikki. Innovaatioita, laadukasta koulutusta ja investointeja tarvitaan. Toivottavasti jokainen koulutettu nuori kehittelee omia innovaatioitaan vaikka yritysideaksi asti. Nämä seikat toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Jokainen hoitaa omaa tonttiaan. Itse aion omalla ammatillisen koulutuksen tontillani jatkaa yrittäjyyshypetystä. Samalla toivon, että poliitikot, AY-liike ja elinkeinoelämän päättäjät hoitavat oman tonttinsa asiat kuntoo. Yrittämällä eteenpäin. Periksi ei anneta.
No comments:
Post a Comment