Sunday, September 20, 2015

Onko yrittäminen niin vakava asia, ettei sen kanssa voi leikkiä?

Aloitellessani bloggaajan hommaani muistelin ensimmäisissä blogeissani omia lapsuuden leikkejäni kahvilanpitäjänä, puutarhanhoitajana tai milloin minkin tuotteen myyjänä. Ajatus kaupanteosta kiehtoi. Isän tupakkapussi, johon tienatut rahat talletin, kului käytössä. En halunnut viedä rahoja pankkiin, koska halusin laskea niitä monta kertaa päivässä ja nauttia saavutuksistani yrittäjänä. Samanlaisia touhuja oli myös sisarillani ja kavereillani. Tämän suppean otannan perusteella päättelin, että kaupanteko on peräti ihmisen perusviettejä.

Vietimme viime perjantaina YritysAmiksen Nuori Yrittäjyys -startuppia. Päivän aikana sain ajatukselleni vahvistusta. Soluttauduin oikeiden yrittäjien joukkoon pitämään yritysklinikkaa, johon NY-yritystä suunnittelevat opiskelijta tulivat esittelemään yritysideoitaan ja saamaan kokeneiden yrittäjien neuvoja.

Keskuselun lomassa kuulin tulevilta NY-yrittäjiltä omiin lapsuuden kokemuksiini vertautuvia tarinoita. Joku oli pitänyt pihalla kauppaa, jossa myi vanhoja pehmolelujaan,  yksi leipoi korvapuusteja ja myi niitä koulussa kavereille,  kolmannella oli parturi kaivonkannella, jossa hän isän koneella leikkasi kavereiden hiuksia maksusta. Pelialan NY-yrittäjä Miro Santala kertoi koulutusesitteen haastattelussa olleensa kiinnostunut yritystoiminnasta pienestä pitäen. " Pidin pienenä omassa huoneessa parvisängyn alla kauppaa, josta naapuruston lapset kävivät ostamassa käytöstä poistettuja leluja."

Lasten yrittäjyystouhut olivat hauskaa, kiehtovaa leikkiä. Mutta saako yrittäjyyden asialla leikkiä? Saako yrittäjyyteen liittyvillä asioilla pitää hauskaa? Tätä kysymystä jäin pohtimaan, kun eräs opettajamme moitti yrittämällä oppimisen pedagogiikkaa toteamalla, ettei yrittäjyys ole mitään leikkiä.

Oikea yrittäjyys ei todellakaan ole leikkiä. Monesti siitä on leikki kaukana, mutta kuitenkin siinä on leikin ja pelin kaltaista vetovoimaa. Oikeakin yrittäjyys kiehtoo. Se antaa mahdollisuuden omien ideoiden ja ponnistelujen kautta vaikuttaa omaan työhön, omiin tuloihin ja työaikaan. Kukapa ei nauttisi ensimmäisestä miljoo... eikun kymppitonnistaan.

Joskus lapsenkin leikistä on leikki kaukana. Leikki on lapsen työtä, johon hän uppoutuu tosissaan ja innostuneesti. Äiti saa turhaan huudella syömään, kun leikki on kiihkeimmillään. Välillä leikki johtaa konflikteihin, mielipahaan ja itkuun. Pettymyksiäkin pitää oppia kestämään. Itkun jälkeen taas iloitaan ja nauretaan. Yhtä kaikki, leikki kiehtoo ja opettaa elämäntaitoja. Niin myös yritysleikki.

Miksi emme käyttäisi oppimismenetelmää, jota meille oikein tyrkytetään, joka koukuttaa opiskelijaa oppimisen pariin, saa hänet ponnistelemaan, ratkomaan ongelmia, tekemään yhteistyötä, verkottumaan koulun ulkopuolisten kumppaneiden kanssa, oppimaan esiintymistä? Niin, miksi emme?

Perjantain NY-startissa nuoret ideoivat tulevien yritystensä toimintaa. Vähän kuin leikin varjolla tehtiin yrityssuunnitelmaa pala palalta. Välillä esiteltiin ideoita toisille ja saatiin pieniä palkintoja ja tietysti raikuvia aplodeja. Huipennuksena oli hissipuhe, eli oman yritysidean esittely kolmelle oikealle yrittäjälle ja palaute heiltä.

Tulevana lukuvuonna yritystaivaalle syttyy lukuisia uusia tähtiä. Tarjolla on koneurakointia, leikkivälineverstasta, koiranruokavalmistamoa, asiointipalvelua, peliyritystä, mediapalveluja, lasten luontokerhoa, hyvinvointia eläinten avulla, musiikkipalveluja, parturi-kampaamoja...

Tähdet syttyvät syksyllä ja ne sammuvat toukokuussa. Joku tähdistä voi syttyä opiskelijan valmistumisen jälkeen uudelleen. Varmaa kuitenkin on, että opiskelijayrittäjät oppivat vuoden aikana asioita ja kehittävät itsessään ominaisuuksia, joita ei yritystiedon luentoja kuuntelemalla voi saada. Ne voi saavuttaa vain itse kokeilemalla ja kokemalla.

#yritäjyyskasvatus #kokemuksellinen oppiminen #yrittämällä oppiminen

No comments:

Post a Comment