Yrittämällä oppimisen pedagogiikka on YritysAmiksen normaalia arkipäivää
Leirit, seminaarit, erilaiset yhteiset kokoontumiset ja tapahtumat kuuluvat saumattomasti yrittäjämäiseen oppimisen tapaan. Ne eivät ole mitään kerrallisia ponnistuksia, joista siirrytään normaaliin, vanhaan tapaan järjestää koulutusta. Asioiden yhdessä pohtiminen, tiedon luominen yhdessä, yhdessä koetut vaikeudet, voitot ja elämykset ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu elämysten kautta. Nämä tilanteet motivoivat sekä opiskelijoita että ohjaajia yrittämään parastaan. Tällöin oppimisesta tulee pysyvää, tunteisiin ja asenteisiin vaikuttavaa.
YritysAmiksen viikko alkoi 5.9. maanantaina yrittäjän päivän vietolla. YritysAmis liiketaloudessa kokoonnuttiin kuuntelemaan leipomoyrittäjä Kaisa Marinin näkemyksiä yrittäjänä olemisesta. Kaisa Marin puhui nuorille myös siitä, että jokaisen työntekijän pitäisi toimia yrittäjämäisesti. Työantaja arvostaa yrittäjämäisesti toimivia työntekijöitä. Oma-aloitteista töihin tarttumista ja vastuunottoa tarvitaan kaikissa hommissa.
NY-yrittäjien kick off keskiviikkona
Keskiviikkona klo 8.00 YritysAmiksen liiketalouden, kulttuurin ja hiusalan toisen vuoden opiskelijat, tulevat NY-yrittäjät, kokoontuivat Timperintien liikuntasaliin ideoimaan yritystoimintaansa ja verkostoitumaan toisten NY-yrittäjien kanssa. Opiskelijaryhmät oppivat analysoimaan yrityksensä kohderyhmää, verkostoitumista, rahoitusta, markkinointia ja monta, monta muuta yritystoiminnassa eteen tulevaa asiaa. Välillä kuunnellaan "oikeiden yrittäjien" yrittäjätarinoita.
Ohjaajien toimiessa ryhmien vinkkimiehinä ja -naisina podittiin kysymystä, mitä tarkoittaa, että yritys tarjoaa ratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Tuotetta tai palvelua ei tehdä yrittäjälle itselleen vaan hänen asiakkailleen ratkaisemaan asiakkaan pulmia ja tekemään hänen elämästään helpompaa, mukavampaa, onnellisempaa. Opiskelijat määrittelevät mielellään asiakasryhmänsä " kaikki jotka haluavat tätä tuotetta tai palvelua ostaa". Opettajan ammattitaitoa on johdatella opiskelijat ymmärtämään, että tässä tapauksessa "kaikki" ei ole kukaan. Myös käsite arvo on opiskelijalle vaikea ymmärtää. Pyysimme opiskelijoita miettimään, millaista arvoa tuotteesi tai palvelusi tuottaa asiakkaalle? Tähänkin pohdintaan vinkkimiehet tarjosivat apuaan. Yhteiseen pohdintaan johdatteleva työskentely tarjoaa parhaita tilanteita opettajalle käyttää ammattitaitoaan syvällisesti. Opettajaa tarvitaan ennen kaikkea auttamaan opiskelijaa pohtimaan ja ymmärtämään. Pelkkä tiedon jakaminen on melko ohutta opettajuutta, eivätkä opettajan kalvosulkeiset muodollisine kysymyksineen ja "oikeine" vastauksineen ole tehokas tapa edes tiedon välittämiseen.
Ensimmäisen vuoden opiskelijat ryhmäytyvät NY 24H-leirillä
Torstain puolesta päivästä perjantain puoleen päivään YritysAmiksen kulttuurin- ja hiusalan ensimmäinen vuoden opiskelijat ohjaajineen viettivät NY24H-leirillä. Leirin päätavoite on yhteisöllisyyden luominen. Tavoitellaan verkostoitumista yli opiskelualarajojen, ystävyyssuhteiden syntymistä, ohjaajien ja opiskelijoiden suhteiden syvenemistä, kykyä olla yhdessä poikkeusoloissa. Opitaan keskustelua, pohtimisen taitoa, vuorovaikutustaitoja, kykyä olla oman ideansa takana ja esiintymistaitoa. Näitä hyviä taitoja ja asenteita tavoitellaan "leiripadgogiikalla".
Leirin päävetäjä Heli Mylly avaa osallistujille työskentelytapaa ja kertoo ohjelmasta. Opiskelijat jaetaan sattumanvaraisiin ryhmiin, joissa he työskentelevät koko leirin ajan ja lopussa yhdessä esittelevät muille yritysideansa. Paka palalta ryhmille annetaan tehtäviä, joista lopulta muodostuu liiketoimintasuunnitelma. Työskentelyn lomassa syödään hyvin, pelataan jalkapalloa, osallistutaan erilaisiin leikkeihin ja jutellaan ja jutellaan ja kuunnellaan musiikkia.
Alussa tunnelma on hiljainen, hämillinen, odottava ja muutamat ovat vähän aggressiivisiakin. Siis miksi tänne oli pakko tulla jne. Jo ensimmäinen kello-leikki, jossa liikutaan vapaasti ja tehdään treffejä kellotaulun kaikille tunneille, vapauttaa tunnelman. Jokainen on kätellyt kahtatoista ihmistä, esitellyt itsensä ja kuullut muiden nimiä. Leikki jatkuu. Heli kehottaa etsimään henkilön, jonka kanssa on treffit kello kolme ja keskustelemaan hänen kanssaan kumisaappaista. Näin jatketaan jonkin aikaa ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Tästä on hyvä jatkaa.
Annetaan leirin haaste:
Miettikää ryhmässä, mitä Kajaanista puuttuu ja ideoikaa tätä puutetta korjaamaan yritysidea.
Tästä työskentely alkaa ja jatkuu tiiviisti noin puoleen yöhön. Silloin jokainen halukas voi siirtyä tyttöjen ja poikien hiljentymishuoneisiin lepäämään. Suurin osa lähtee pihalle. Hiekkakentälle on sytytetty kynttilöitä ja piharakennuksen terassilla pidetään rappidisgoa ja jutellaan. Sisällä vähän vanhemmat musiikin opiskelijat istuvat kuuntelemassa musiikkia ja keskustelevat siitä.
Näin yö jatkuu. Koulutusjohtaja Maarit ja ohjaaja Mari Karjalainen lenkkeilevät lähimaastossa ja tarkistavat, että kaikki on hyvin. Ohjaaja Sirpa Jokinen laskeskelee omia ohjattaviaan. Marikin tarkistaa, että kaikki hänen ohjattavansa ovat tallessa. Kaksi poikaa puuttuu. Eivät vastaa puhelimeen. Soitto toisen pojan äidille ja pian pojat tulevat paikalle. "Olivat olleet kävelemässä ja kääntyneet väärästä tienhaarasta." Kaksi tyttöä kertovat saaneensa kauhean päänsäryn ja heidät viedään asuntolaan. Rauha maassa.
Osa opiskelijoista nukkuu, osa valvoo koko yön. Joku ohjaajista valvoo ja muut nukkuvat välillä koiran unta. Noin 04.15 keskustelun volyymi opettajien lepohuoneen oven ulkopuolella alkaa kohota häiritseväksi. Avaan oven. Joukko tyttöjä ja poikia on hinannut patjansa ja makuupussinsa lepohuoneista käytävälle. Pari pariskuntaa istuu vierekkäin kädet toistensa hartioilla. Uninen, pörröinen 16-vuotias pojanpää lausuu: "Maarit, olen löytänyt elämäni rakkauden." "Mahtava juttu, mutta voisitteko jutella vähän hiljempaa. Vielä on pari tuntia lepoaikaa." "Me ollaan aamuihmisiä." kuuluu vastaus useammasta suusta.
Herätys kello kuusi ja tiimit töihin. Vielä on tehtävä yrityksen pressitiedote, viimeisteltävä yrityksen esite ja juliste ja suunniteltava presentaatio ja myös harjoiteltava sitä. Klo 8.00 syödään aamupalaa ja 8.30 alkaa yritysideoiden esittely. Aamuihmiset ovat parin tunnin aikana muuttuneet melko nuutuneiksi, epäusko iskee mieleeni, onkohan kaikilla klo 8.30 mitään esiteltävää.
Esittely alkaa. Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari on osallistunut tiimien sparraamiseen ja ottaa esittelyt vastaan. Jokainen ryhmä esittelee työnsä tulokset. Kaikki ovat mukana seisomassa yleisön edessä ja sanovat jotain yrityksestään. Yksi ryhmistä saa kannustuspalkinnoksi leffalippuja ja karkkipussit. Kaikille taputetaan ja hurrataan. Leiri on lopussa. Lopuksi leiritilana toiminut Kirkkoahon vanha koulu siivotaan yhdessä Kaikki ovat väsyneitä ja niin onnellisia. "Parasta oli yö." kirjoittaa joku opiskelija palautteessaan. Kirjallinen palaute kerätään lopuksi ja alussa kysyttiin kirjallisesti jokaisen odotuksia ja tunnelmia leirin alkaessa.
Onni on jonkin muun asian sivutuote
Olo on leirin jälkeen väsynyt ja ajatus kulkee melko tahmeasti. Huimaa vähän. Luen leirin ohjelmaa vetäneen Helin Facebook-postausta kotona. Hänkin kertoo totaalisesta fyysisestä ja psyykkisestä väsymyksestä. Lähdemme mieheni kanssa kesämökille. Saunon ja uin 14-asteisessa vedessä. Syön ja menen nukkumaan. Aamulla herään kolinaan, kun mieheni laittaa aamiasta. Luulen, että on vielä yö. Kello on kuitenkin jo kahdeksan.
Olen nukkunut hyvin ja lähden aamu-uinnille. Nyt istun pitkällä aamiaisella ja kirjoitan tätä blogia. Toisella korvalla kuuntelen radiosta suosikkini Kalle Haataisen ohjelmaa. Haataisella on haastateltavana onnellisuudesta kirjoittanut Tommi Melender, joka sanoo, että onni on aina jonkin muun asian tai tekemisen sivutuote. Onnea itsessään ei kannata tavoitella vaan pitää tehdä jotain sellaista, joka tuottaa tyydytystä ja onnellisuutta. Itse koen onnea usein työssä. Työn tuottama onni liittyy yleensä tällaisiin yhteisiin ponnistuksiin, joiden aikana joutuu kokemaan myös vaikeuksia ja astumaan epämukavuusalueelle. Kun yhdessä ponnistellen annetaan opiskelijoille kokemuksia ja elämyksiä, joiden kautta he oppivat jotain tärkeää, opettaja kokee onnea työstään. Tällaisissa tilanteissa työkaveruus syvenee ja vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa paranee. Kun olemme tämänkin yhdessä kokeneet, selviämme mistä vain.
Nyt teen lähtöä suppilovahveroita poimimaan. Keitän kahvit pulloon ja teen hyvät voileivät. Suppispaikassani kasvaa mahtavia ikikuusia ja maata verhoaa upea sammalikko. Kun saan sankkoni täyteen ja istun kannolla syömässä eväitä, olen onnellinen.
No comments:
Post a Comment