Sunday, September 25, 2016

Pitkä marssi uuden opettajuuden tiellä

Viime maanantain aamupalaverissa istuimme tiimiympyrässä kahden opettajatiimin kanssa. Opettaja-ohjaajat halusivat aloituskierroksen aiheeksi tiimiympyräkokemukset. Jostain kymmenen vuoden takaa mieleeni nousi ajatus, jonka kauan sitten eläköitynyt kollegani aikoinaan innostuneena kertoi koulutustilaisuudesta palattuaan. Koulutus oli suunnattu erityisopetuksen parissa työskenteleville ja aiheena oli työntekijöiden jaksaminen. Hänen useissa yhteyksissä toistamansa oppi kuului:"Antakaa midän opettaa." Muistan jo tuolloin hieman hämmentyneenä ajatelleeni, mitä opettaminen oikeastaan tarkoittaa. Lause oli hyvää tarkoittava, opettajan jaksamista tukemaan tarkoitettu. Sinun hommasi on opettaa. Muut opiskelijan tarpeet täyttää joku muu.

Opiskelijat odottavat tiimiympyrää
Päällimmäinen kokemus viikoittain toistuvista tiimiympyröistä oli positiivinen ja innostunut. Moni kertoi, että opiskelijat odottavat tiimiympyrää. He muistuttelevat ohjaajalle, että muistathan, meillä on tänään tiimiympyrä. On myös kuulunut opiskelijan kommentteja, että haluaisin puhua tästä asiasta, mutta otan sen esille tiimiympyrässä. Opiskelijat tarvitsevat ja arvostavat viikoittain toistuvaa rauhallista hetkeä, jolloin istutaan yhdessä ja jokaisella on mahdollisuus puhua ja jokaista kuunnellaan arvostavasti.

Ohjaajat kokevat myös riittämättömyyttä
Opettaja-ohjaajat kertoivat kokevansa myös osaamattomuutta tiimiympyräkeskusteluissa. Odottamatta opiskelijat saattavat puhua hyvin henkilökohtaisista ja kipeistä asioista, jolloin opettajalle tulee tunne, ettei osaa tuohon sanoa mitään. Koettiin, että välillä mennään liian syvälle ja opettajalle tulee tunne, että ei please näin suuria murheita tähän keskustelupiiriin. Myös muut opiskelijat saattavat kokea, että kaikkien pitäisi avautua henkilökohtaisista asioistaan.

On myös tiimi-istuntoja, joissa keskustelu ei lähde käyntiin. Kukaan ei halua tai osaa sanoa mitään. Opettaja on neuvoton. Millaisilla keinoilla hän saisi tilanteen etenemään.

Meillä on käsissämme hieno työkalu, mutta emme ole terapeutteja
Opettajien kommentteja kuunnellessani vahvistui ajatus, että meillä on käsissämme työkalu, jonka avulla pääsemme kohtaamaan opiskelijan kunnolla ainakin kerran viikossa. Emme ole terapeutteja eikä meidän tarvitsekaan osata muuta kuin kuunnella. Jos opiskelijoiden keskustelu pysyy asiallisena ja toisia kunnioittavana, meidän ei tarvitse välttämättä sanoa mitään. Jos huomaamme, että opiskelija tarvitsee apua, jonka antaminen ei kuulu opettajalle, ohjaamme hänet oikean auttajan luo.

Opiskelijalle tieto siitä, että opiskeluun kuuluu viikoittainen tilanne, jossa jokainen saa sanoa ja jokaista kuunnellaan arvostavasti, tuo turvallisuutta ja vahvistaa kuulumista yhteisöön. Tiimiympyrässä puhutaan enimmäkseen työhön ja projekteihin liittyvistä asioista, mutta kuunnellaan myös henkilökohtaiset ilot ja huolenaiheet.

YritysAmiksen opettajat jo pitkällä uuden opettajuuden tiellä
Kun opettaja uskaltautuu istumaan opiskelijoidensa kanssa tiimiympyrään, kuuntelemaan kaikkia ja altistaa itsensä yllättäville ja vaikeillakin tilanteille, on otettu iso askel uuden opettajuuden tiellä. YritysAmiksen opettajat ovat ottaneet vaativan ja tuloksia tuovan toimintatavan käyttöön. Jatkamme keskustelua ja toistemme tsemppaamista. Kehitämme itseämme entistä paremmiksi kohtaamaan eteen tulevat vaikeatkin tilanteet ja kehitämme tiimiympyrätoimintaa entistä paremmin opiskelijaa ja opettajaa palvelevaksi.







No comments:

Post a Comment